Jaiks... Ihan oikeesti... Virallinen kesälomani päättyi eilen ja tänään oli eka "koulupäivä", joka tosin oli etäpäivä. Päätin fiksusti käyttää sen lueskelemalla tulevaan (11.7.) tenttiin. Aamulla laitoin nuorimmat pojat iskän kyydillä työmatkan varrelta päiväkotiin ja ahkerana kaivoin opukset ja muistiinpanot esille. Puolentoista tunnin lukemisen jälkeen totesin, että pakko antaa aivoille happea. Pyysin tulevaa kolmasluokkalaista mukaani kaupungille ruokaostoksille. Lupasin tarjota jätskin ja sain heti shoppailukaverin;)

Spice Ice:ssa piipahtamisen jälkeen sompailimme ruuhkaisessa supermarketissa etsimässä ruokatarpeita kana-riisipaistosta ja täytekakkua varten. Tai tarkemmin sanottuna hyydykekakkua varten. Huomenna juhlimme 8-vuotis hääpäivää, joten ajattelin edes jotain herkkua väsätä:) Ajattelin tehdä kaurakeksi pohjalle kerma-rahka-suklaarouhe hyydykkeen ja sitten päälle mustikoita kiilteen kera. Saapas nähdä miten onnistuu, sillä mulla on ollut hyyyyyyvin pitkä kakkutauko. Tai no, leivontatauko yleensä.

Kotiin päästyä iiiison kahvikupillisen ja terveellisen, potkua antavan ruisleivän jälkeen kaivoin kirjat jälleen esille. Juusokin ihmetteli, että kuinka paljon sitä luettavaa oikein onkaan....NIINPÄ!!! Sitä on on paljon, näin äkkinäiselle uusio-opiskelijalle;) Kyllähän sitä lukiossa joutui pänttäämään kokonaisia kirjoja, mutta siitä ihanasta ajasta on kuitenkin jo 10 vuotta aikaa. Tentin aihe on kyllä ihan mielenkiintoinen eli siis Kasvun tukeminen ja ohjaus. Sisältää siis varhaiskasvatusta, kasvatusta yleensä, kehityspsykologiaa ja pienessä mittakaavassa fyysistä kehitystä motorisen kehityksen muodossa. Kyllähän sitä näin kotiäitinä tuo kasvatus on suhteellisen tuttua ja jotain mutu-tuntumaa siis aiheesta on, mutta teoria ja sen järjellinen siirtäminen koetilanteessa, essee-muodossa, paperille onkin sitten toinen juttu;) Pieni paniikinpoikanen yrittää nostaa päätään tentin suhteen, mutta tässä nyt on vielä reilu viikko valmistautua koitokseen. Ja sen jälkeen suunnitelmissa suunnata lomalle Keski-Suomeen, mikäli meidän lukujärjestys nyt pitää paikkaansa ja meillä on n. viikon verran etäpäiviä putkeen.

Hain Joonaksen ja Jessen päiväkodista kahden jälkeen. Juuso ja Joonas suuntasivat tästä juuri kaverinsa synttäreille ja minä päätin istahtaa hetkeksi koneelle, ennen leipomista. Lukeminen saa tältä päivältä riittää, ettei tule yliannostusta;D Huomenna odottaa taas koulunpenkki, ja alkaa ihana anatomian ja fysiologian pänttääminen.

Palalailen varmaan huomenissa kertomaan miltä kouluunpaluu maistui loman jälkeen ja miltä maistui kakku. Jos se nyt sitten ottaa onnistuakseen. Mukavaa viikon alkua kaikille!!

Tänään olen saanut asennettua blogiini pohjan. Vaihteeksi jotain eläinaiheista:) Mukavan letkeä ja ihanasti laiskotteleva koira. Itsellä olis ihan samanlainen olotila, ellei sattuisi olemaan pyykkipäivä. Sain varattua itselleni pyykituvan tälle päivälle viikko sitten ja jännitin, millainen sää mahtaa olla. Viimeaikaisten vetisten päivien jälkeen veikkailin, että mun tuurillani vettä tulee tänäänkin vaakatasossa. Yllätys oli kuitenkin iloinen, kun aamulla silmien auettua ikkunasta katseli ihana auringonpaiste. Puolilta päivin alkoi pesutuvassa pyykkikoneet laulaa ja tällähetkellä kuivumassa on neljäs koneellinen. Ensimmäiset kaksi koneellista ovat jo kuivuneet auringossa ja pienessä tuulessa. Äsken tosin näytti jo siltä, että ukkospilviä alkaisi hiipiä taivaalle.... Toivottavasti saisin nuo pari viimeistä koneellista ulkona loppuun saakka kuivattua.

Juusolla oli tänään kesäkerhon viimeinen päivä. Oli ihana yllätys, kun kotiintullessaan ojensi mulle kaksi tuoretta pullaa:) Olivat viimeisen päivän kunniaksi leiponeet. Nam!! Sain hyvät päiväkahvit. Ja samalla totesin, että olis ehkä jo aika leipoa jotain täällä kotonakin... Koulun takia en ole juurikaan tehnyt kotona mitään ylimääräistä ja niinpä meille onkin viimeaikoina kannettu kahvipullat sun muut kaupasta... Vielä olis muutama päivä aikaa leipoa ennen kuin koulunpenkki taas kutsuu. Marjapiirakkaa tekis mieli. Niin ja tietysti mansikkakakkua tuoreista kesämansikoista!

Kotosalla on tänään ollut hyvin hiljaista, johtunee kauniista ilmasta. Isommat pojat on viettäneet päivää tiiviisti ulkona ja Jessen kanssa me ollaan ulkoiltu pyykinpesun lomassa. Mulla oli pieni apuri mukana ripustamassa pyykkejä narulle, tai tarkalleen ottaen ojentamassa pyykkipoikia. Mies on töissä iltamyöhään. On taas yhden päivän lähempänä kesälomansa alkua. Eräät on siinä vaiheessa jo tiiviisti koulukirjojen parissa pänttäämässä anatomiaa ja lääkelaskuja, kääk!!

Tänään tuli jälleen ajankotaiseksi se, että minne suunnataan huvittelemaan poikien kanssa tänä kesänä. Tuo Särkänniemi on niin moneen kertaan koluttu läpi, että tekis mieli käydä jossain muuallakin jo välillä. Lisäksi siellä on taas hinnat nousseet ihan mukavasti, että täytyy jo sekin seikka ottaa huomioon. Eiköhän noita vaihtoehtoja löydy Suomenmaasta;)

Jeps, minä jatkan pyykkirumbaa vielä vähän aikaa ja kohta ruvetaan poikien kanssa syömään. Sen jälkeen aion suoda itselleni hetkisen hyvän kirjan parissa:) Mukavaa viikonlopun aattoa kaikille:)

Heissuli vei !!

Jonkin aikaa olen ollut "näkymättömissä"...Oikeastaan vain kiireen sanelemana, viime syksystä saakka. Perhe-elämän ja "työelämän" kombinaatio sai aikataulut muuttumaan perheessämme sen verran radikaalisti, että tietokoneella istuskelu jäi lähes kokonaan. Tosin vieroitusoireita blogimaailman suhteen oli havaittavaissa ja muutaman kerran olin jo lähes pykäämässä uutta blogia pystyyn, mutta järki sanoi kuitenkin, että ei ihan vielä... En olisi kuitenkaan ehtinyt kirjoittaa kuin pieniä pätkiä kerran kuussa.

Nyt on jälleen kerran "lukujärjestys" laitettu elämässä uuteen uskoon ja !!JIPPII!!, huomaan taas omaavani aikaa rakkaalle blogiharrastukselle:) Ehkä olisi aiheellista kertoa sananen siitä, mitä perhe-elämämme on viime kuukausina sisältänyt. Että let's mentiin;)

Viime syksynä tuli kohdalleni ajankohtaiseksi tulevaisuudensuunnitelmien tekeminen. Meidän perheen "vauva" taytti elokuussa kolme, mikä tarkoitti sitä, että kohdallani säännöliset tulot olivat loppu, slut, finito. Eihän sitä kotihoidontukea nyt ihan hirveästi tilille ropsahtanut, mutta sekin vähä loppui sitten siihen. Ja totuushan oli se, että koska minä suhteellisen nuorena aloin perhettä perustaa, enkä siihen mennessä ollut saanut suoritettua itselleni mitään virallista ammattia, olisin joutunut kotihoidontuen päätyttyä kärsimään noin viiden kuukauden mittaisesta karenssista. NO WAY... Olin jo kovasti tebyt suunnitelmia puoleen jos toiseen. Laitoin paperit vetämään aikuiskoulutuksen kautta lähihoitajaopintoihin. Koulutus olisi alkanut jo samaisessa syyskuussa. Hieman epäilin koulutukseen pääsyä, sillä työvoimakoulutukseen vaadittiin 6kk työkokemus alalta. Olinhan minä ennen koitiäidiksi jäämistä ollut 9kk töissä yksityisessä vanhainkodissa, mutta siitä työkokemuksesta oli jo 9 vuotta aikaa, eli ei mitään tuoretta kokemusta. En siis yllättynyt kovin paljon, kun työkkäristä tuli kirje, että minulle ei voitu tajota koulutuspaikkaa tällä kertaa. Varasuunnitelmana oli sitten hankkia sitä tuoretta työkokemusta. Ja onneksi minua onnisti sitten jo samana päivänä, kun kielteinen koulutuspäätös työkkäristä tuli. Sain siis tietää pääseväni läheiseen vanhusten palveutaloon työharjoitteluun. Kävin tutustumassa paikkaan, ja se tuntui todella kivalta paikalta.

Aloitin työt siellä 15.10. "pienen" hoitopaikka metsästyksen jälkeen. Meidän keskimmäiselle pojalle olimme hakeneet läheiseen päiväkotiin sakripaikkaa jo ajat sitten, joten sen suhteen ei ollut ongelmaa. Sen sijaan komevuotiaalle paikan saaminen ei onnistunut kovinakaan helposti. "Omasta" päikystämme meille tarjottiin vapaata paikkaa vasta joulukuusta alkaen... Onneksi naapurikaupunginosasta sitten saatiin Jesselle hoitopaikka siihen saakka. Tosin alunperin oli tarkoitus, että olisin aloittanut harjoittelun jo 1.10. mutta koska Jesse pääsi aloittamaan päiväkodissa vasta 15.10. niin sovimme, että siirretään työharjoitteluni alkua parilla viikolla.  Niinpä sitten alkoi meidän perheessä uuden aikataulun opetteleminen. Aamulla päiväkotiin ja illalla pois.. Tein joka päivä saman mittaista päivää ja pelkästään aamuvuoroa, klo 7.30-14.00. Joten siinä mielessä pojilla oli "pehmeä lasku" päivähoidon suhteen. Niinä päiväinä kun mies meni iltavuoroon töihin, hän vei pojat hieman myöhemmin tarhaan ja minä sitten vuorostani poimin heidät töistä päästyäni. Aikamoista rumbaa oli kyllä joulukuuhun saakka kun sompailtiin kaheden päiväkodina väillä pari kertaa päivässä. Onneksi joulukuussa Jesse pääsi tuohon meidän omaan päikkyyn:)

Tykkäsin todella paljon työstäni ja ennenkaikkea työkavereista. He ottivat "tosissaan" haluni oppia hoitoalan rutiineja ja työtapoja, eivätkä kohdelleet minua ns. "työkkärin harjoittelijana". Ehkä se oli tosin hieman kiinni itsestänikin, että osoitin aitoa mielenkiintoa ja aktiivisuutta työtä kohtaan. Kerroinkin heille sitten, että aion hakea uudelleen keväällä alkavaan lähitoitajan koulutukseen ja työpaikalla olitiin kyllä tosi kannustavia suunnitelmiani kohtaan. Itselläni oli kyllä hieman pessimitinen olo koulutukseen pääsystä,sillä viimeksikin sinne oli hakijoita melkein 400 ja vain 20 valittiin...

Helmikuussa täyttelin työkkärin sivuilla hakupaperit ja jäin odottelemaan vastakaikua. Ja ihmeekseni sainkin maailskuun alussa kutsun saapua haastattelutilaisuuteen. Haastattelut olivat maaliskuun puolessavälissä ja sinne oli kutsuttu n 50 hakijaa, joista 30 valittaisiin kartoistusjaksolle. Kaikenkaikkiaan hakijoita oli ollut taas n. 300. Haastattelussa jännitin ihan mielettlömästi... Ja jälkeenpäin olin aivan varma, että se meni ihan penkin alle koko tilaisuus. Toisin kuitenkin kävi, sillä viikon päästä sain paksun kirjeen minut toivotettiin tervetulleeksi aloittamaan lähihoitajaopintojen kartoistusjaksoa. Tuo kartoitusjakso oli kuukauden mittainen ja sen perusteella pudotettiin vielä 10 ihmistä pois ja varsinaiseen koulutukseen pääsi siis 20 opiskelijaa. Aika raakaa peliähän tuo oli ja todella stressaavaa, kun piti se kuukausi mietiskellä, että pääseekö jatkoon vai ei... Meitä testattiin kaikinn mahdollisin keinoin: oli matikkatestejä, äidinkielen testejä, kyky-ja taitotestejä, kuntotestit, persoonallisuustesti sekä päätteeksi  parin viikon harjoittelujakso, jonka aikana opettaja kävi työpaikalla kuulemassa meidän työpaikkaohjaajan arvioninnin harjoittelujakson sujuvuudesta. Viimeisenä kartoitusjakson päivänä saimme sitten kuulla, ketkä 20 onnellista "kelpuutettiin" jatkoon ja siinä vaiheessa kaikki olivat sitä mieltä, että kuka tahansa saattoi pudota, sillä meidän ryhmä oli erittäin "tasokas" monessa suhteessa. Jopa meidän kouluttajat myönsi sen meille, että aiemmissa ryhmissä on yleensä selkeästi erottunut karjoitusjaksolla ne, joilla on oikeat resurssit selvitä tiukkatahtisesta koulutuksesta ja sen päälle omaavat vielä oikeat ominaisuudet lähiohitajan ammattiin. Muuta nyt heillä oli todella vaikea vailnta. Onneksi pari meidän luokasta sitten vapaaehtoisesti jäi pois koulutuksesta, kun olivat tulleet siihen tulokseen, että jokin muu vaihtoehto olisi heille sopivampi. Se teki opettajien pudotustyön hieman helpommaksi. Ja minä sain kuin sainkin jatkaa "oikeisiin" opintoihin:) Voi sitä helpotuksen määrää, kun meidän vastuukouluttaja sen asian kertoi kahdenkeskisessä tapaamisessa. Sen jälkeen oli hyvin helpottunut olo, mutta toisaalta tuntui todella pahalta niiden puolesta, jotka sitten saivat huonoja uutisia.. Kuukauden aikana meidän ryhmä oli kuitenkin kerennyt jo tulla tutuksi keskenään ja löytänyt yhteisen sävelen.

Tällä hetkellä olen siis virallisesti aikuisopiskelija:) Pari kuukautta koulua on takana ja tällä hetkellä olen ansaitulla yhdeksän päivän kesälomalla, joka onkin sitten ainoa loma vähään aikaan. Seuraavaksi lomaillaan jouluna... Koulutus on hyvin tiivis paketti, sillä se kestää vain 1v8kk. Lyhyen koulutusajan mahdollistaa juuri se, että meillä ei ole noita lomia juuri olenkaan. Olemme nyt ensimmöisenä opiskelleet kasvun tukemista ja ohjausta, mihin liittyvä päiväkotiharjoittelu alkoi kesäkuun alussa.Sitä ennen ollaan päntätty aiheeseen liittyvää teoriaa: kehityspsykologiaa, varhaiskasvatusta ja lapsen fyysistä kehitystä. Kolmisen viikkoa olimme nyt harjoittelussa ja sitten päästiin juhannukseksi lomailemaan. Nyt sitten kun päikyt menee lähes kaikki heinäkuuksi kiinni, niin opiskelumme on organisoitu siten, että heinäkuussa aloitamme jo seuraavaan tutkinnon teoriaopintoja, eli hoito-ja huolenpitojakson. Sitten elokuussa mennään takaisin päiväkotiin suorittamaan loppuun kasvun tukemisen ja ohjauksen harjoittelu ja suoritetaan sen tutkinnonosan näyttötutkinto syyskuun ekalla viikolla. Sen jälkeen jatketaan taas hoito-ja huolenpito-osion opiskelua. Näiden jo olleiden teoriaopintojen ja harjoittelujen lisäksi meillä on ollut RUNSAASTI kirjallisia tehtäviä ja ryhmätöitä. Ei siis todellakaan päästä helpolla;) Arvosanat menevät 1-5 ja tuo 5 on siis paras eli kiitettävä. Tähän mennessä olen saanut hoitotyöhistorian tehtävästä (ryhmätyö) 5, äidinkielen esseestä 5, psykologian elämänkaariesseestä 5 ja etiikan esseestä 4,5. Että täytyy olla kyllä tyytyvainen ;) Jokaisen tehtävän olen ajatellut onnistuneen jotenkuten, mutta olen kokenut siis erittäin positiivisen yllätyksen nähdessäni opettajan arvioinnin:) Ehkä jotain hyötyä siitäkin, että lukiossa noita kaikenmaailman kirjallisia juttuja ja tutkielmia joutui tekemään. On edes jotain "pohjaa" tehtävien tekemiselle. Meidän luokasta kun löytyy muutama sellainenkin, jotka eivät ole koskaan tietokonetta käyttäneet. Ja nyt koulussa sen käyttäminen on yksi koulutuksesta selvitymisen ehto.

Lomalla olen yrittänyt karistaa kaikki koulujutut harteilta, mutta koska sadesäästä ollaan nautittu lähes joka päivä, olen sitten päätynyt aloittamaan varhaiskasvatukseen liittyvää tehtävää, jossa meidän pitää lukea esseen "Minä kasvattajana" pohjaksi yksi kirja annetusta kirjalistasta. Olen siis hankkinut itselleni kirjan ja aloittanut lukemaan sitä. Ja täytyy sanoa, että se on itseasiassa ihan mielenkiintoista luettavaa. Siitä saa hieman ajatuksia ja ideoita tähän omaan kotikasvatukseenkin ;)

Nyt pitää kyllä lopetella tällä kertaa tähän. Palailen myöhemmin säätämään blogipohjaa ja tekemään sivusta taas "oman näköistä" . Toivottavasti mahdollisimman moni vanhoista blogitutuista löytää tänne ja uudet lukijat ovat tietysti erittäin tervetulleita;)

Ihanaa päivän jatkoa kaikille!!!